Avoimen pankkitoiminnan lupaus on vielä lunastamatta
Keskustelu avoimesta pankkitoiminnasta (engl. Open Banking) on yleistynyt viime vuosina, mutta avoimuudelle ei ole yhtä selkeää tai yleisesti hyväksyttyä määritelmää. Avoimesta pankkitoiminnasta puhutaan, kun pankit ja muut finanssipalveluyritykset avaavat rajapintojaan muille palveluntarjoajille, luovat uusia lisäarvopalveluita yhdessä kumppanien kanssa ja tekevät yhteistyötä muidenkin kuin vain finanssiyritysten kanssa uusien ratkaisujen luomiseksi. McKinseyn Laura Brodsky ja Liz Oakes ovat määritelleet avoimen pankkitoiminnan yhteistyömalliksi, jossa “pankkitietoa jaetaan sovellusrajapintojen kautta kahden tai useamman toisiinsa liittymättömän osapuolen välillä parempien valmiuksien tarjoamiseksi”. Patrick Szakiel on lisäksi korostanut, että teknisen toteutuksen lisäksi avoimen pankkitoiminnan tavoitteena on edistää “sovelluskehitystä, finanssipalveluiden kehittämistä ja pienempien pankkien kilpailuasemaa kuluttajien eduksi”. Accenturen Alan McIntyre ja Andrew McFarlane ovat rinnastaneet avoimen pankkitoiminnan mielenkiintoisella tavalla 1600-luvun rohkeisiin hollantilaisiin kauppiaisiin. “Innovatiivisten pankkien on hallittavat sekä keskinäisen riippuvuuden että kahdenvälisen kaupan taito”, McIntyre ja McFarlane huomauttavat. McIntyren ja McFarlen mukaan avoimessa pankkitoiminnassa pankit vievät ulos asiakastietoa ja joissakin tapauksissa jopa maksutoimeksiantoja. Toisaalta pankkien pitää samaan aikaan tuoda sisään kolmansien osapuolien…
Lisää indeksiantibiootteja, kiitos!
Kuvittele sellainen bisnes, jossa muut ihmiset antavat sinulle rahansa hoidettavaksesi ja maksavat tästä sievoisesti. Vielä parempaa on se, että palkkiosi nousevat vuosi vuodelta, vaikka olisit auttamattoman huono työssäsi. Kuulostaa täydelliseltä. [- -] Tätä bisnestä kutsutaan rahastonhoidoksi. – The Economist (28.2.2008) Keskustelua passiivisen ja aktiivisen sijoittamisen välillä on käyty jo vuosikymmeniä, mutta passiivisesta sijoittamisesta on ryhdytty laajamittaisemmin keskustelemaan vasta 2000-luvun alusta alkaen. Erilaisten indeksituotteiden jatkuvasti laajenevat valikoima, alhaiset kulut, verotehokkuus ja parempi riski-tuottosuhde ovat osoittautuneet valtaosiltaan paikkansapitäväksi mainospuheeksi. Passiivisen sijoittamisen kasvavalle suosiolle on monia syitä ja Yhdysvalloissa on Bloombergin mukaan nykyään enemmän markkinaindeksejä kuin pörssiosakkeita. Passiivinen (indeksi)sijoittaminen voi käytännössä saada monenlaisia muotoja, mutta tyypillisimmin sillä tarkoitetaan sijoitusstrategiaa, jossa sijoittaja “luottaa perinteiseen ‘osta ja unohda’ -tyyppiseen sijoitustyyliin … [jossa] osakepoimintaa ei harrasteta ja markkinoiden hintaliikkeitä ei ajoiteta.” (Oksaharju 2013, 52-53.). Morningstarin tutkimusjohtaja John Rekenthalerin mukaan aktiivisten rahastojen liiketoiminta on pohjimmiltaan tarinankerrontaa, jossa vastuu on kuulijalla. Rekenthalerin mukaan aktiiviset sijoitusrahastot kertovat pintapuolisesti lupaavilta vaikuttavia tarinoita, mutta nämä…


