Omaisuudenhoitorintamalta ei mitään uutta?

Olen viimeisen muutaman vuoden ajan seurannut verrattain aktiivisesti omaisuudenhoitoalalla tapahtuneita muutoksia ja keskustelunavauksia. Robovarainhoito eli automatisoidut digitaalisen varainhoidon (ja sijoitusneuvonnan) ratkaisut ovat herättäneet minussa eniten mielenkiintoa, sillä robovarainhoitoon liittyy monenlaisia väärinkäsityksiä ja avoimia kysymyksiä. Varainhoidossa ja laajemmin omaisuudenhoidossa puhaltavat muutoksen tuulet, jotka ilmenevät muun muassa (pörssinoteerattujen) indeksirahastojen suosion räjähdysmäisenä kasvuna 1)Keoun, B. (2018). “BlackRock Profit Surges 27% as Exchange-Traded Funds Fuel Growth“. The Street, 12.4.2018, uusien sijoitus- ja kaupankäyntistrategioiden esiinmarssina 2)Weingram, S. (2018). “Commentary: Factor investing – is keeping it simple shortsighted?“. Pensions & Investments, 11.4.2018 ja varainhoidon uusina liiketoimintamalleina.

Varainhoidon muutos on moniulotteinen kokonaisuus, joka liittyy ennen kaikkea digitalisaatioon ja globalisaatioon. Olin maaliskuun alussa yhdessä Kalle Anttilan kanssa Yle Puheen Pörssipäivässä Mikko Jylhän vieraana keskustelemassa muun muassa robovarainhoidosta. Robovarainhoito on toistaiseksi eräs mielenkiintoisimmista varainhoitoalan muutosajureista, josta ovat kiinnostuneita niin globaalit omaisuudenhoitajat kuin myös pienemmät paikalliset varainhoitajat. Muutoksesta on puhuttu ja kirjoitettu todella paljon, mutta käytännössä on todella hankalaa muodostaa kokonaiskuvaa siitä, mistä tosiasiassa on kyse, kun puhumme varainhoidon muutoksesta ja disruptiosta. Koko finanssiala näyttää vannovan digitalisaation nimiin, sillä digitalisaation toivotaan muuttavan liiketoimintamalleja aiempaa parempaan suuntaan ja merkittävästi kasvattavan myös finanssityön tuottavuutta. Digitalisaatio muovaa samanaikaisesti niin yksittäisiä yrityksiä ja organisaatioita, kokonaisia toimialoja kuin myös muuta ympäröivää maailmaa.

Yksittäisten muutosajureiden ja -trendien sijaan myös varainhoitoalan muutoksiakin on syytä hahmottaa hieman nykyhetkeä laajemmasta näkökulmasta. Suomen varainhoito- ja sijoitusmarkkinoilla eivät ainakaan vielä ole nähtävissä merkittävää myllerrystä, vaikka Suomeen on kuluneiden vuosien aikana rantautunut useita halpavälittäjiä, tarjolla on aina vain laaja valikoima uusia sijoitusratkaisuja ja robovarainhoitajiakin löytyy useampia. Joskus tekemieni pikalaskelmien mukaan oletettavasti vain noin prosentti, kaksi suomalaisten kotitalouksien sijoitusvarallisuudesta on uudenlaisten digitaalisten varainhoito- ja sijoituspalveluntarjoajien hallussa. 3)Maailmalla digitaalisen varainhoidon on ennustettu kasvavan voimakkaasti tulevina vuosina. Olen laskenut, että jos samansuuntainen ennuste sovitetaan Suomeen, jaossa voisi olla noin puolitoista miljardia euroa vuoteen 2022 mennessä. Suomen hieman yli parinsadan miljardin euron sijoitusrahasto ja sijoituspalvelumarkkinaa hallitsevat ylivoimaisesti OP, Nordea ja Danske, mutta varsinkin yksityissijoittajien piirissä suosittuja palveluntarjoajia ovat toki myös näitä kolmea huomattavasti pienemmät palveluntarjoajat.

Finanssialan palveluntarjojilla – mukaan luettuna varainhoitajilla – on professori Matti Pohjolan (2015) mukaan useita keinoja pärjätä kilpailussa, mutta pohjimmiltaan asia palautuu hyvin yksinkertaiseen asetelmaan: sijoitus- ja säästämispalveluiden tarjoajat voivat jatkaa vielä vuosia toimintaansa suunnilleen samanlaisena kannattavuuden vaarantumatta, keskittyä vahvistamaan kilpailuasemaansa punaisella merellä ja tehdä pieniä muutoksia liiketoimintamalliinsa siellä täällä tai vaihtoehtoehtoisesti palveluntarjoajat valmistautuvat harkiten transformatiiviseen tiikerinloikkaan, tähtäävät nopeisiin liiketoiminnallisiin hyötyihin muuttaakseen (liike)toimintamalliaan pidemmällä aikavälillä ja siirtyäkseen tuotekeskeisyydestä radikaalisti asiakaskeskeisiksi ja neuvontalähtöisiksi toimijoiksi.

Muutos ei tapahdu vain yhdessä ulottuvuudessa tai tasossa

Olen jo aiemmin kirjoittanut useampia kirjoituksia omaisuudenhoidon muutoksista ja siitä, mitä on nähtävissä lyhyellä tähtäimellä. Toisaalta joskus on hyvä tarkastella omaisuudenhoidon kentällä tapahtuvia muutoksia myös laajemmasta näkökulmasta, sillä esimerkiksi robovarainhoidosta tai muista automatisoiduista sijoitus- ja säästämispalveluista keskusteltaessa maailmanlaajuinen iso kuva voi jäädä huomaamatta. Tärkeintä on huomata, että omaisuudenhoidossa on käynnissä hyvin monimutkainen muutos, joka ei rajoitu omaisuudenhoidon arvoketjun yhteen osaan, muutamaan yritykseen tai yhteen maantieteelliseen alueeseen.

Uskon itse siihen, että olemme nähneet vasta pintaraapaisun edessä olevasta laajemmasta omaisuudenhoitokentän muutoksesta. Käytännössä omaisuudenhoidon liiketoimintamalleissa on tapahtunut verrattain vähän sitten Pictetin perustamisen vuonna 1805, MFS® Massachusetts Investors Trust -sijoitusrahaston perustamisen vuonna 1924 tai Charles Schwabin perustamisen vuonna 1971. Toimiala on toki muuttunut monella eri tavoin, mutta omaisuudenhoidon myynnin ja oston prosessit ja palveluiden jakelu- ja tuotantorakenne ovat edelleen hyvin samankaltaisia kuin vuosikymmeniä sitten.

Mistä muutokset siis johtuvat? Ylätasolla useammasta kuin yhdestä tekijästä, mutta pohjimmiltaan kyse on uusien teknologisista kyvykkyyksistä (PaaS-palveluntarjoajat, ennakoiva analytiikka, koneoppiminen, algoritminen kaupankäynti), ihmisten käyttäytymisen muutoksista (asiakkaiden ja työntekijöiden odotukset ja käyttäytyminen ovat muuttuneet) ja finanssikriisin aiheuttamasta maailmanlaajuisesta sääntelyregiimien muutoksista (MiFID II, DOL-sääntö jne.). Omaisuudenhoitoalalla kasvun ja kannattavuuden yhteensovittamisesta on tullut entistä vaikeampaa kuten Wise Gatewayn ja SEI:n muutaman vuoden takaisesta selvityksestä käy ilmi. Minusta yksi tärkeä syy tähän merkittävään muutokseen on ollut ennen kaikkea passiivisen (DIY-)sijoittamisen esiinmarssi ja ennen kaikkea erilaisten indeksituotteiden lukumäärän (ja laadun) maailmanlaajuinen kasvu. Suomessa indeksisijoittamisen lippulaivana ovat toimineet helsinkiläisen Seligson & Co:n indeksirahastot ja pörssinoteerattu OMX Helsinki 25 -indeksirahasto, jonka lisäksi muun muassa toimittaja Marko Erolan vuonna 2009 ilmestynyt Paras sijoitus – Itsepuolustusopas sijoittajille! 4)Erola on indeksisijoittamisen kansantajuistamisen uranuurtaja Suomessa. ja Nordnetin talousasiantuntija Martin Paasi on jo vuosien ajan puolustanut passiivista sijoittamista ja indeksisijoittamista. 5)Passiivinen sijoittaminen ja indeksisijoittaminen eivät tarkoita samaa asiaa.

Passiivisesta ja aktiivisesta sijoittamisesta on väännetty peistä jo vuosikymmeniä, jonka lisäksi keskustelua on herättänyt myös jako passiiviseen sijoittamiseen ja indeksisijoittamiseen. 6)Passiivinen sijoittaminen ei välttämättä ole vain indeksisijoittamista, eikä kaikki indeksisijoittaminen ole passiivista. Erilaisten pörssinoteerattujen tuotteiden – ETP- (ETC:t ja ETF:t) ja ETN-sijoitustuotteiden – suosion kasvu näkyy vahvimmin varsinkin pörssinoteerattujen sijoitusrahastojen eli ETF:ien lukumäärän ja sisään tulleiden nettorahavirtojen valtavassa kasvussa finanssikriisin jälkeen. Indeksisijoittamisesta on tullut suosittua, koska erilaiset passiiviset sijoitustuotteet ja varsinkin indeksituotteet 7)Siis sekä pörssinoteeratut sijoitusrahastot että perinteiset indeksirahastot ovat pääsääntöisesti aktiivisia sijoitustuotteita edullisempia että yksinkertaisempia. Samaan aikaan markkinoilla on nyt tarjolla myös edullisia faktorisijoitustuotteita kuten esimerkiksi smart beta -ETF:iä.

ETF-markkinoiden nopea kasvu ja kehitys ei ole ilmentynyt vain institutionaalisten ja yhteisöllisten sijoittajien keskimääräisten tuottojen paranemista pienemmällä riskillä ja vähäisemmällä kaupankäynnillä, vaan vaikutukset ovat heijastuneet myös yksityissijoittajiin. Käytännössä kenellä tahansa yksityissijoittajalla on mahdollisuus päästä käsiksi suureen eurooppalaiseen ETF-markkinaan muutamassa minuutissa ja vaikka vuoden vaihteessa tulleiden uusien MiFID II -lainsäädäntövaatimusten vuoksi esimerkiksi jenkkien suurinta ETF:ää eli SPDR S&P 500 ETF Trustia ei enää eurooppalaisten arvopaperinvälittäjien kautta enää voikaan ostaa, ETF- ja muiden edullisten sijoitustuotteiden valikoiman kasvua ei hidasta juuri mikään. Monikäyttöisinä linkkuveitsinä ETF:t ja monet muut uudet pörssinoteeratut sijoitustuotteet näyttävät soveltuvan nimittäin niin yksityissijoittajien, varainhoitajien kuin myös rahastoyhtiöiden tarpeisiin.

ETF:t, indeksisijoittamisen suosion kasvu ja mahdollisuudet toteuttaa passiivista sijoitusstrategiaa ovat perustavalla tavalla muuttaneet sitä, mitä kuluttajat odottavat sijoituspalvelutarjonnalta. Elämme jo omaisuudenhoitoalan neljättä päävaihetta, mutta aktiivinen salkunhoito ei ole vieläkään – edes vuosikymmenten jälkeen – onnistunut vakuuttavasti perustelemaan perinteisiä palkkiorakenteitaan. Aktiivisen salkunhoidon palkkiot ovat olleet laskusuunnassa jo vuosia, sillä uudenlaisen tuoteuniversumin synnyn seuraukset ovat olleet täysin ennakoitavissa. Salkunhoitajat joutuvatkin keksimään uusia hinnoittelutapoja, jotka huomioivat muuttuneen toimintaympäristön. Sijoittamisessa kuluilla ja yksinkertaisuudella on merkitystä, mutta ei ETF-maailmakaan aina kovin selkeä ole.

Syvällinen muutos ei koskaan ilmene kaikkialla samalla tavalla samalla hetkellä

ETF- ja indeksisijoittaminen laajemmin ei kuitenkaan välttämättä ole vieläkään kaikille yksityissijoittajille kovinkaan tuttua, vaikka asiasta on puhuttu ympäri maailmaa jo vuosia. Yhä edelleen monet yksityissijoittajat näyttävät antavan liikaa painoarvoa historialliselle tuotolle, vaikka huomion pitäisi kiinnittyä tulevaisuuden tuotto-odotukseen ja riskinottohaluun tietenkään kokonaiskustannuksia vähättelemättä. Kohde-etuuden kehitykseen sidottujen ETP-tuotteiden ja pörssilistaamattomien indeksirahastojen valikoiman kasvu on samanaikaisesti luonut sekä valtavia mahdollisuuksia että suuria haasteita, sillä käytännössä yksityissijoittajat voivat muodostaa hienostuneita sijoitusstrategioita hyvinkin monimutkaisella tuotepaletilla.

Toisaalta on tärkeää muistaa, että indeksirahastot ja ETF:t eivät sinänsä ole mikään uusi keksintö. Yhdysvaltalainen finanssiryhmä Wells Fargo toi ensimmäisen indeksirahaston markkinoille vuonna 1971, John C. Bogle perusti piensijoittajille avoimen First Index Investment Trustin vuonna 1976 ja vuonna 1989 syntyi proto-ETF S&P 500 -indeksiosuustodistuksien avulla. 22. tammikuuta 1993 yhdysvaltalainen varainhoitojätti State Street Global Investors toi markkinoille maailmankuulun SPDR S&P 500 ETF Trustin. Toisaalta on hyvä myös kysyä, miksi sijoittajista on tullut niin hinta- ja kuluherkkiä? Minusta muutos ei selity vain yleisen tietoisuuden kasvulla tai sillä, että kaikki sijoittajat ovat yhtäkkiä lukeneet Burton G. Malkielin klassikon Sattuman kauppaa Wall Streetillä. Varsinkin regiimimuutoksilla on ollut merkittävä vaikutus siihen, että sijoittajat ovat alhaisten tuottojen aikakaudella kiinnittäneet entistä enemmän huomiota sijoittamisen kuluihin ja ryhtyneet vakavammin harkitsemaan muita sijoitustyylejä aktiivisen osakepoiminnan sijaan. Minusta on tärkeää ymmärtää sijoittamisen psykologisiakin ajureita, koska sijoittamisen kulut ovat suhteessa tuottoja varmempia. Muotoilin asian aiemmin näin:

“Passiivisiin rahastoihin sijoittanut voi sentään nukkua yönsä rauhassa, koska vain rahastojen kulut ja kustannukset ovat varmoja.”

Samaan aikaan varainhoitajien, osakevälittäjien ja sijoitusneuvojien haasteena on pitää kulut mahdollisimman alhaisina, ennakoitavina ja vältettävinä (ja parantaa samanaikaisesti tuottoja muun muassa jakelukanavia parantamalla, uusia tuotteita lanseeramalla ja uusia asiakkaita etsimällä), sillä asiakkaiden jatkuvasti muuttuvat odotukset, sääntely-ympäristön aiheuttamat paineet ja uudet kilpailijat haastavat perinteisen omaisuudenhoidon liiketoimintalogiikan kaikista suunnista. Koko omaisuudenhoitotoiminnan kustannuspaineet ovat merkittävät, joten monet toimijat etsivätkin kustannussäästöjä esimerkiksi automatisoimalla, ulkoistamalla ja toimintamallin uudistuksin. Toiminnan tehostaminen on yhä edelleen lukuisten omaisuudenhoitotoimijoiden prioriteettien kärjessä.

Uudet sijoitustuotteet ja -strategiat ovat toki omalta osaltaan vaikuttaneet siihen, mitä omaisuudenhoito on. Viime kädessä valtaosaa yksityissijoittajista ei kuitenkaan välttämättä suuremmin kiinnosta, millaisia sijoitustuotteita tavoitteiden saavuttamisessa tarkalleen ottaen hyödynnetään. Itse etsin omatoimisena sijoittajana helppoja, yksinkertaisia ja mahdollisimman läpinäkyviä ratkaisuja, joten minua – toisin kuin ehkä jotain toista – on vaikea vakuuttaa esimerkiksi aktiivisen varainhoidon autuaaksi tekevästä voimasta.

Tyyntä myrskyn edellä?

Omaisuudenhoidon näkökulmasta mielenkiintoiseksi tilanteen tekee kuitenkin se, että mitään jättimäistä disruptiomyrskyä tuskin on edessä, mutta joka puolella näkyvät pienemmät muutokset – jakelukanavissa tapahtuvat muutokset, palkkiotuottojen kutistuminen, tekoälyratkaisujen arkipäiväistyminen, sosiaalinen sijoittaminen, kryptovaluuttojen ja kryptotalouden nopea ponnahdus näyttämölle, uudenlaiset sijoitustuotteet, sijoitusneuvonnassa ja -myynnissä tapahtuneet ja tapahtuvat muutokset, robovarainhoidon kehitys ja hybridivarainhoidon synty ja uudet koko asiakkuuden elinkaaren kattavat digitaaliset palvelualustat – vaikuttavat kaikki omalla erityisellä tavallaan siihen, millaista palvelua sijoittajat saavat ja millaisia palvelumalleja palveluntarjoajat tarjoavat ja kehittävät.

Samaan aikaan eri tutkimus- ja konsulttiyhtiöiden näkemykset siitä, mitkä toimijat pyrkivät omaisuudenhoidon pariin, vaihtelevat suuresti. Amerikkalainen tutkimusyhtiö Cerulli Associates päätyi huhtikuun alussa julkaistussa raportissaan väittämään, että teknologiajättien FAANG-viisikko ei uhkaakaan varainhoitomarkkinaa. Cerullin mukaan sijoittajat kaipaavat edelleen ihmistä, mutta tuskin kukaan on vakavalla naamalla väittänyt automaattisesti tuotetun ja personalisoidun digitaalisen varainhoidon tekevän sijoitusammattilaisista lähitulevaisuudessa työttömiä.

Toisaalta pitää huomioida, että FAANG-yhtiöt voisivat hyvin lyöttäytyä sopivilta osin yhteen muiden palveluntarjoajien kanssa ja luoda esimerkiksi hybridivarainhoitopalveluita. Olen jo aiemmin analysoinut Amazonin pankkitoiminnan lähtökohtia ja minusta on aivan turhaa sanoa, että kuvitteellinen Amazon Wealth Management taistelisi samasta markkinasta kuin esimerkiksi BlackRock tai Vanguard. 8)Taustalla on siis sama ajatus kuin pankkitoiminnassa: Amazon ei välttämättä ole kiinnostunut itse pyörittämään pankkitoimintaa, vaan mitä todennäköisimmin haluaa myydä finanssialalle omia teknologiakyvykkyyksiään. Varainhoitajilla on paljon opittavaa muun muassa Amazonilta, mutta omaisuudenhoitoon teknojätit tuskin ainakaan nyt yksin ryhtyvät.

Toisaalta teknologiajättien uhkaa ei ole syytä vähätellä. Accenturen tutkimuksen ja Capgeminin tutkimuksen valossa ainakin kuluttajat näyttäisivät olevan kiinnostuneita FAANG-yritysten tarjoamista finanssipalveluista, mutta toisaalta InvestCloudin Will Baileyn mukaan ainakaan amerikkalaiset teknologiajättiläiset eivät näytä olevan kiinnostuneita varainhoitopalveluista. Esimerkiksi Googlella voisi olla paljonkin annettavaa omaisuudenhoitorintamalla. PwC:n muutaman vuoden takaisen selvityksen valossa digibrändit valtaavat alaa finanssipalveluissa – ja näin on kieltämättä myös tapahtunut. Toisaalta varainhoito ja perinteinen pankkitoiminta ovat luonteeltaan hyvin erilaista liiketoimintaa.

Finanssialalla asiakkaiden ongelmia lähestytään ylipäätään varsin eriskummallisella tavalla. Hyvin harva haluaa keräillä sijoituskohteita sen takia, että niitä nyt on vain kiva keräillä. Joku saattaa ostaa esimerkiksi yhden osakkeen kaikista Helsingin pörssin yhtiöistä, koska haluaa nauttia yhtiökokousten reaaliosingoista. Toinen saattaa ostaa luksusbrändifirmaa, koska hän peterlynchmäisesti ymmärtää yhtiön liiketoimintaa lattiatasolla. Sijoittaminen ei ole pelkkää tuotontavoittelua, vaan se palvelee myös muita ihmiselämän tarpeita. Pekka Puustisen on väitöskirjassaan ansiokkaasti selvitellyt näitä muita sijoittamisen merkityksiä. Toisaalta sijoittaja tuskin itsekään ymmärtää riskinottohaluaan ja -kykyään. Mitä sijoittaja siis haluaa? Tietysti sijoittaja haluaa tuottoa, mutta tuotto on lopulta alisteinen sijoittajan omille tavoitteille. Tavoiteohjautuvuuden ymmärtäminen on äärimmäisen tärkeää varainhoidon murroksen ymmärtämiseksi, koska sijoittajat haluavat saavuttaa tavoitteensa tietyllä varmuudella eli tuoton lisäksi kaikki sijoittajat kaipaavat varmuutta, turvaa ja mielenrauhaa. Omaisuudenhoidossa ollaan tavoiteohjautuvuudesta kovin kaukana, jos ajatellaan, että tätä asiakkaamme kaivataan, rakennetaan häkkyrä ja häkkyrää myydään asiakkaille. Lopulta ihmetellään, miksi sijoittajista on tullut niin kuluherkkiä ja kriittisiä.
Valtaosa omaisuudenhoitopalvelusta on varsin vanhanaikaista, mutta ihmiset eivät ole mielikuvituksettomia, tylsiä tai laiskoja. Kyse on pikemminkin siitä, miten perusteellisella tavalla maailma on kuluneiden parinkymmenen vuoden aikana muuttunut. Omaisuudenhoitoalallekin on tullut valtava määrä uusia pelureita, jotka näyttävät huomattavasti paremmilta ja tyylikkäämmiltä kuin perinteiset pelurit. Tässä tilanteessa perinteisiä toimijoita on helppo syyttää milloin mistäkin.
Pohjimmiltaan kyse on ennen kaikkea arvolupauksesta, jonka omaisuudenhoitaja kuluttajlle antaa tietyn ongelman ratkaisemiseksi. Kuluttaja ei kuitenkaan koskaan koe tai tulkitse arvolupausta tyhjiöstä, vaan kullakin kuluttajalla on aina subjektiivinen tulkintansa arvolupauksesta ja sen osatekijöistä. Omaisuudenhoidossa arvolupauksessa korostuvatkin tällä hetkellä hyvin usein hinnoittelun läpinäkyvyys, vaikka osa sijoittajista toki edelleen korostaa myös toiminnallisia tekijöitä eli sitä, miten sijoituspalvelu tosiasiassa rakentuu. Tällä hetkellä – kuten aiemmin selitin – ilmenevä kustannusfokus selittyy pitkälti sääntelykehikoiden, kilpailuympäristön ja kuluttajien mieltymyksissä tapahtuneilla muutoksilla. Niin sanotun Vanguard-ilmiön pitäisi siis myös näkyä omaisuudenhoitajien arjessa.

Mihin seuraavaksi?

Vain muutos on varmaa. Huomisen varainhoito ei tule olemaan samanlaista kuin tänään, mutta toisaalta on ennenaikaista sanoa, että mikään ei ole entisensä. Omaisuudenhoitoalan muutosta voidaan tarkastella yleisesti ja yksittäisten yritysten muutoksia Greinerin kasvumallilla. Tärkeintä on ymmärtää se, että toimialalla on monenlaisia pelureita ja esimerkiksi perinteiset omaisuudenhoitajatkin joutuvat käymään läpi erilaisia välivaiheita jonkinlaisesta tietämättömyydestä aina uuteen toimintaympäristöön sopeutumiseen. Toimialojen ja yritysten väliset rajat eivät kuitenkaan enää ole yhtä selviä kuin joskus aiemmin – ja esimerkiksi omaisuudenhoidossakaan ei ole välttämättä enää järkeä tarkastella yksin vain sitä, kuinka paljon ETF:illä on milloinkin markkinaosuutta. Olemme jo nähneet sen, että pelkkä liiketoiminnan digisointi ei yksinkertaisesti riitä, vaan liiketoimintamallin muutos seuraa ennemmin tai myöhemmin perässä. Disruptio ei tule kello kaulassa, vaan se ilmenee eri yrityksille ja toimialan eri osa-alueilla hyvin eri tavoin eri aikoina.

Käytännössä tällä hetkellä ilmenevät monet muutostrendit – joista merkittävä osa liittyy finanssikriisin aiheuttamiin moninaisiin muutoksiin toimialalla – ovat jo nähtävissä siinä, miten uudet finanssiteknologiaa tehokkaasti hyödyntävät kasvuyritykset ovat rynnineet myös omaisuudenhoitomarkkinalle sitten vuoden 2010. Samaan aikaan osa perinteisistä omaisuudenhoitoalan toimijoista – Suomessa esimerkiksi Nordea, Danske Bank ja Mandatum Life – ovat pyrkineet kehittämään esimerkiksi sijoitusneuvontaa ja ottamaan mallia siitä, miten aiemmat ja uudet omaisuudenhoidon ja sijoituspalveluiden toimijat ovat asioita tehneet. Esimerkiksi Mandatum Lifen Vaurastumisen palvelu on selkeä osoitus siitä, miten perinteisten omaisuudenhoitajien edelläkävijät pyrkivät luomaan ja paketoimaan uudenlaista omaisuudenhoitopalvelua. Pohjimmiltaan kyse on myös siitä, että omaisuudenhoitajien on aiempaa paremmin ymmärrettävä se, kuinka valmiita muuttumaan kaikkein kannattavimmat asiakassegmentit ovat ja miten eri asiakassegmentit jakautuvat muutosmatkassa. Pohjimmiltaan omaisuudenhoito on yhä edelleen hyvin tuotevetoista, joten tuotenäkökulma ja tuotteiden elinkaaren ymmärtäminen on syytä säilyttää, koska se auttaa ainakin vielä toistaiseksi ymmärtämään myös asiakkaita hieman paremmin. Esimerkiksi automatisoidun varainhoidon kehitys on vain osa laajempaa muutosta.

Omaisuudenhoitoalan muutokset eivät johdu yksittäisestä merkittävästä tekijästä, vaan pinnan alla on nähtävissä perinteisten yksisuuntaisten horisontaalisten arvoketjujen hajoamista aina myynnistä asiakaspalveluun. Se, milloin koko omaisuudenhoito on muuttunut digiajan palvelubisnekseksi, voi olla vielä kaukana, mutta jokaisen perinteisen omaisuudenhoitajan pitäisi vähitellen siirtää huomionsa perinteisen liiketoimintamallinsa tuunauksesta innovatiivisten tuotteiden, palveluiden ja liiketoimintamallien kokeilemiseen.

Omaisuudenhoito elää jännittäviä aikoja. Tulevaisuudessa menestystä tavoittelevien omaisuudenhoitajat eivät voi enää tehdä joko-tai -tyyppisiä päätöksiä, vaan jokaisen omaisuudenhoitajan on ekosysteemien aikakautena päätettävä kenelle ja milloin. Itse ennakoin, että omaisuudenhoidossa ei koeta maailmanlaajuista muodonmuutosta vielä vuosikausiin, mutta tulemme kuitenkin kokemaan vielä useita hyvin nopeita ja ehkä jossain määrin yllättäviä paikallisia ulostuloja. Eli uutta on todennäköisesti tulossa, mutta laajempi muutos vie aikansa – ja sillä aikaa muun muassa Evervestin kaltaisilla uusilla toimijoilla on aikaa vakiinnuttaa asemansa.

Kuvalähde: PixabayCC0 License

References   [ + ]

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *