Fintech-yrityksien on syytä kiinnittää huomiota toimintansa vaikutuksiin

Fintech-yrityksien on syytä kiinnittää huomiota toimintansa vaikutuksiin

Suomalainen Fintech Farm on kevään aikana julkaissut mielenkiintoisia juttuja, joista en ole ehtinyt ennen kesälomia kirjoittaa. Tammikuussa ilmestyneessä artikkelissa nostettiin esille viisi finanssitoimialan tulevaisuutta muovaavaa trendiä, sitten on tasaisin väliajoin ilmestynyt uusia nopeasti pureksittavia kuvaajia suomalaisesta fintech-ympäristöstä ja alkukesästä ilmestyi mielenkiintoinen paketti tietoa Helsinki Fintech Guide -yhteenvedon muodossa.

Fintechistä puhutaan kansainvälisillä kentillä nykyään niin paljon, että välillä on todella vaikeaa pysyä kärryillä siitä, että mitä esimerkiksi tietyissä maissa tai tietyissä fintech-segmenteissä oikeastaan juuri tällä hetkellä tapahtuu. Suomessa fintech-yrityksiä on tällä hetkellä yli 160, niiden yhteenlaskettu liikevaihto on todennäköisesti jo lähemmäs miljardi euroa (0,78 mrd vuonna 2017) ja ne työllistävät suoraan tuhansia ihmisiä. Esimerkiksi Helsinki Fintech Farmin kokoomat julkiset rahoitusluvut näyttävät viittaavan siihen, että Suomeen on muodostunut muutaman viime vuoden aikana lupaava joukko fintech-yrityksiä, jotka ovat onnistuneet jo kansainvälistymään. Esimerkiksi Mash, Ferratum, AlphaSense, Holvi ja Invesdor ovat kaikki erittäin mielenkiintoisia suomalaislähtöisiä fintech-yrityksiä, jotka ovat hakeneet rohkeasti kasvua ulkomailta ja uusista liiketoiminnoista.

Ei tietenkään ole itsestään selvää, että millainen yritys nyt sitten on niin sanotusti finanssiteknologiayritys, koska loppujen lopuksi kaikki finanssiliiketoiminta nojaa dataan ja datan säilöminen, käyttäminen ja hyödyntäminen edellyttää aina teknologisia kyvykkyyksiä. Suomessa valtaosa finanssiteknologiayrityksistä keskittyy joko maksamiseen, rahoitukseen tai softaan, mutta viime vuosina mukaan ovat tulleet myös muun muassa data- ja analytiikkayritykset, vakuutus- ja sijoitusalan uudet toimijat ja pienesti myös henkilökohtaista taloudenhoitoa edesauttavat ratkaisut. Finanssiteknologiayritykset eivät ole kuitenkaan ole yhtenäinen joukko, vaan niiden tarjoamat ratkaisut voivat olla keskenään hyvinkin erilaisia ja kattaa isompia tai pienempiä osia hyvinkin tarkoin tunnetuista arvoketjun osista.

Yrityspuolen fintech-yritykset näyttävät löytäneen paikkansa tietyistä sellaisista ongelmista, jotka vaivaavat varsinkin isoja finanssitaloja. Esimerkiksi suomalaislähtöinen Enfuce on iskenyt muun muassa korttimaksamisen murrokseen hyvinkin kunnianhimoisella tavalla. Monia kuluttajapuolen fintech-yrityksiä näyttää puolestaan yhdistävän näkemys siitä, että nykyinen finanssijärjestelmä on jollakin tavoin rikki tai ainakin, että jotain voidaan tehdä jonkin nykyisin häiritsevän asian korjaamiseksi. Yleisessä fintech-keskustelussa kuitenkin unohtuu usein se, että kaikki se, mitä fintechit tekevät, ei välttämättä ole aivan niin yksioikoista kuin se joskus saadaan julkisessa keskustelussa tai yritysten verkkosivuilla näyttämään.

Fintech-yritykset ovat osa sitä laajaa kehityskulkua, jossa “ohjelmistot syövät maailman”, kuten Marc Andreessen kirjoitti vuonna 2011. Ohjelmisto- ja alustayrityksillä on paljon valtaa, ja mitä enemmän finanssi ja teknologia lähentyvät toinen toisiaan, sen isompien ja vaativampien kysymysten eteen myös finanssiteknologian parissa työskentelevät joutuvat. Finanssiteknologiayritykset eivät ole riippumattomia ympäröivän maailman muutoksista ja erilaisista sidosryhmistään, jonka vuoksi arvelen, että tulevaisuudessa tullaan keskustelemaan myös entistä enemmän siitä, että miten finanssiteknologiayritykset myyvät, markkinoivat ja hallinnoivat erilaisia ratkaisujaan. Esimerkiksi mobiililaitteiden lisääntyvä käyttö muistuttaa siitä, että ihmisten impulssikontrollissa on eroja ja nykyään puhutaan jo “someriippuvuudesta“. Mitä lähemmäs erilaiset finanssiteknologiaratkaisut tulevat loppukäyttäjän arkista todellisuutta, sen enemmän herää kysymyksiä siitä, että onko kaikki kliksuttelu, napsuttelu ja asioiden valvominen tarkoituksenmukaista. Finanssiteknologiayrityksillä voi olla erilaisia tavoitteita sen suhteen, että mitä ne oikeastaan tavoittelevat ja miten ne toivoisivat asiakkaidensa käyttäytyvän. Esimerkiksi sijoitusalan yritykselle voi olla lyhyellä aikavälillä hyvinkin kannattavaa saada asiakkaansa käymään aktiivista kauppaa erilaisilla sijoitustuotteilla, mutta pitkällä aikavälillä sijoittajien oman “taloudellisen mielenrauhan” kannalta tässä ei ole järkeä. Miten siis tasapainotella erilaisten vaatimusten välillä eri aikoina? Nir Eyalin muutama vuosi sitten ilmestynyt kirja Hooked: How to Build Habit-Forming Products kertoo elävästi siitä, miten monenlaisia keinoja palveluiden suunnittelijoilla on käytössään tapojen ja tottumusten synnyttämiseen. Entä jos yritys onnistuu ehkä täysin tiedostamattaan aiheuttamaan sen, että asiakkaat eivät enää yksinkertaisesti onnistu hahmottamaan omaa taloudellista tilannettaan ja päätyvät tekemään kannaltaan hölmöjä kulutuspäätöksiä? Entä missä kulkee asiakastiedon ja asiakkaan tiedon raja?

Finanssiteknologiayritykset, kuten jo edellä sanoin, eivät ole samanlaisia, mutta niiden kaikkien lopullisena tavoitteena on kannattava kasvu. Se, millä tavoin kukin yritys pyrkii tähän tavoitteeseen, eroaa merkittävästi, mutta todennäköisesti monet kuluttajapuolen fintech-yritykset etsivät tapoja, joilla ne pystyvät koukuttamaan käyttäjänsä. Se, että onko “koukuttaminen” hyvä vai huono asia, riippuu paljolti siitä, että millaista arvoa asiakkaalle luvataan – eli mikä on yrityksen arvolupaus.

Itse uskon hyvin vahvasti siihen, että finanssiteknologiayrityksillä – oli kyse sitten kuluttaja- tai yrityspuolen toimijasta – on paljon annettavaa finanssialan parantamiseksi hyvin monella eri tasolla, mutta samalla huomiota on syytä kiinnittää siihen, että mihin lupaus paremmasta huomisesta perustuu. Keskustelu siitä, kenelle ja miten parempaa finanssialan tulevaisuutta rakennetaan, on samaan aikaan sekä liiketaloudellinen että eettinen pohdinta. Heinäkuussa Lontoossa järjestetyssä CryptoCompare Digital Asset Summit -tapahtumassa pitämässään puheessa Andreas Antonopoulos puolusti perusfinanssipalveluiden saatavuutta ja laajentamista erityisesti ohjelmoitavan rahan avulla. Fintech-yrityksillä voi olla merkittävä rooli peruspankki- ja rahoituspalveluiden tarjoamisessa niille miljardeille ihmisille, joilla ei ole niihin pääsyä vielä tänääkään päivänä.

Kuvalähde: investmentzen / Foter.com / CC BY

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *