Epäselvällä maineriskien pelolla voi olla vakavia seurauksia
Käsittelimme toissa viikolla Thomas Taussin kanssa sitä, miten julkinen keskustelu maineriskeistä näyttää hyvin usein olevan tarkoitushakuista ja irrallista yritysjohtamisen sekä liiketalouden perusteista. Julkisessa keskustelussa ei ole meistä kiinnitetty riittävästi huomiota riskienhallinnan, yritysvastuun, omistajuuden ja organisaatioiden taloustieteen näkökulmiin. Pyrkimyksenämme oli muodostaa ymmärrystä näistä eri aihealueesta sekä pohtia näihin liittyviä moninaisia haasteita jatkamalla keskustelua muun muassa Oulun yliopiston viestinnän professorin Erkki Karvosen sekä Taloussanomien toimittajan Heidi Hagelinin esittämien ajatusten pohjalta. Toimme keskusteluun lisäksi mukaan joitakin omia havaintojamme lisääntyneistä politisoituneista vaatimuksista erilaisia organisaatioita kohtaan. 1)ks. esim. Scherer, A. G. & Palazzo, G. (2011). “The New Political Role of Business in a Globalized World: A Review of a New Perspective on CSR and its Implications for the Firm, Governance, and Democracy“. Journal of Management Studies 48(4): 899-931 Näkemyksemme mukaan uudet vaatimukset, oli kyse sitten poliittisesta korrektiudesta tai niin sanotusta jatketusta yhteiskuntavastuusta, vaikuttavat monilla aiemmin tuntemattomilla tavoilla organisaatioiden johtamiseen. Omien havaintojemme mukaan näitä teemoja koskevat keskustelut…
Julkisessa maineriskikeskustelussa ei ole järjellistä perustaa
Kirjoitus on julkaistu alkuperin Thomas Taussin blogissa 18.9.2018. Maineriski ja yritysvastuu ovat jälleen puhuttaneet suomalaisia. Asia nousi pinnalle Pihlajalinna Oulun toimitusjohtajan Riikka Moilasen viime viikkoisen kohukommentin ja potkujen myötä. Moilanen kutsui maanantaisessa Oulun kaupunginvaltuuston kokouksessa vähäosaisia ihmisiä “ihmisroskaksi”. Tästä syntyi nopeasti kuohu sosiaalisessa mediassa, jonka jälkeen myös toimittajat tarttuivat aiheeseen. Pihlajalinna irtisanoutui nopeasti Moilasen puheista lyhyellä Twitter-viestillä, ja tiistaina uutisissa kerrottiin Moilasen tulleen irtisanotuksi tehtävistään. ”Keskustelimme Riikan kanssa asiasta sekä maanantai-iltana että tänä aamuna, ja päädyimme yhdessä siihen, että hän ei jatka tehtävissään Pihlajalinnassa”, toimitusjohtaja Joni Aaltonen totesi yhtiön julkaisemassa tiedotteessa. Moilasen tapausta on julkisuudessa verrattu Pori Jazzien toimitusjohtajan Aki Ruotsalan viime kesänä saamiin potkuihin työhön liittymättömistä lausunnoista, jotka ainakin osa tulkitsi homovastaisiksi. Oulun yliopiston viestinnän professori Erkki Karvosen mukaan ihmisten herkistymiskynnys on sosiaalisen median aikakaudella matala, ja yhteiskunnassa vaaditaan entistä enemmän poliittista korrektiutta. Poliittinen korrektius on monitulkintainen käsite, eikä sen perimmäisestä olemuksesta ole yksimielisyyttä. Poliittinen korrektius näyttää kuitenkin ruokkivan ärsykeherkkyyttä ja sisäryhmäajattelua, jotka voivat johtaa haitalliseen itseään vahvistavaan polarisaation kehään. Taloussanomien toimittaja Heidi Hagelinin mukaan yritykset reagoivat kohuihin entistä…
Jatkettu yhteiskuntavastuu on ongelmallinen muoti-ilmiö
Kirjoitus on julkaistu alkuperin Thomas Taussin blogissa 28.8.2018. Kauppalehdessä hiljattain julkaistussa artikkelissa “Hiljaa oleminen on riski yritykselle” kerrotaan yhteiskunnan kasvavista poliittis-moraalisista vaatimuksista yrityksiä kohtaan. Suomessa vieraillut Berkeleyn yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan Business in Society Institute -tutkimuslaitoksen johtaja Amelia Miazad lähtee siitä, että pelkkä lainsäädännöllisten ja sopimuksellisten velvoitteiden täyttäminen ei enää nykyaikana riitä. Artikkelissa käsitellään hyvin löyhästi ja pintapuolisesti “vastuun” käsitettä. Esimerkeistä käy kuitenkin nopeasti ilmi, ettei vastuulla tarkoiteta enää esimerkiksi ympäristöasioita, sääntelyn huomioimista tai muita yrityksen ydinliiketoimintaan liittyviä eettisiä kysymyksiä. Kauppalehden artikkeliin on kytketty myös muun muassa Finnwatch ry:n Finnairille esittämä ehdotus lopettaa kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden niin sanotut pakkopalautukset. Kyse on jyrkästä epäluottamuslauseesta suomalaisia viranomaisia kohtaan. Finnairin tapausta ja vaatimuksia kieltäytyä viranomaisyhteistyöstä erilaisiin ad hoc -päätelmiin perustuen ei kuitenkaan ole käsitelty laajemmin suomalaisessa keskustelussa. 1)ks. Brand, T. & Taussi, T. “Case Finnair ja jatkettu yhteiskuntavastuu“. The Logbook, 13.8.2018 Pakolaiskriisi, pakkopalautukset sekä maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikka ovat aiheuttaneet viime vuosina näkyviä kiistoja suomalaisessa politiikassa ja julkisessa keskustelussa. Ne osoittavat,…
Case Finnair ja jatkettu yhteiskuntavastuu
Finnairin lento Helsingistä Berliiniin sai dramaattisen käänteen heinäkuisena tiistaiaamuna, kun eräs koneen matkustajista päätti kieltäytyä – miehistön käskystä huolimatta – istumasta paikoilleen kansalaistottelemattomuuden nimissä. Hän oli havainnut koneen takaosassa itselleen ennalta tuntemattoman miehen siviilipukuisten poliisien seurassa. Protestin järjestänyt matkustaja ei tiennyt “mihin tätä ihmistä ollaan viemässä ja mitä hänelle nyt tapahtuu”, mutta protestoija ei omien sanojen mukaan “kokenut muuta vaihtoehtoa kuin yrittää auttaa [järjestämällä mielenilmauksen lentokoneessa]”. Lentokone ei voinut nousta ilmaan aikataulussa, sillä ilmeisesti useammista kehotuksista huolimatta matskustaja koki velvollisuudekseen esittää omia vaatimuksiaan koneen miehistölle ja kapteenille, eikä hän suostunut istumaan paikalleen ennen kuin vaatimuksiin suostutaan. 1)Protestoija oli esittänyt vaatimuksensa myös suoraan kapteenille. Lennolla miehensä ja lapsensa kanssa ollut matkustaja kieltäytyi istumasta. Hän vaati kapteenia joko poistamaan tuntemattomasta syystä Berliiniin karkotettavan henkilön lentokoneesta tai poliisien keskeyttävän heille annetun virkatehtävän. “En tiedä, mikä hänen tarinansa on. Mutta lähtökohtaisesti pakkopalautukset ovat ongelmallisia. Siksi koin tarpeelliseksi toimia”, protestoija kertoi myöhemmin Aamulehdelle. Toisin kuin Ruotsissa hiljattain…
Tietosuojavastaava tarvitsee tukea ja kannustusta onnistuakseen
“Tietosuojavastaava ei osoita todellista asiantuntemustaan pelkästään kieltoja jakelemalla, vaan kertomalla, miten henkilötietoja voidaan turvallisin mielin käsitellä.” – Hannu Kasanen, Deloitte (Cyber Security, Privacy Lead) 1)s. 50 Tietosuoja-asetus ja tietosuojavastaava ovat kaksi asiaa, jotka ovat todennäköisesti päätyneet useimpien ajatuksiin viimeistään viime vuonna. Valmistautuminen on monissa paikoissa käynnissä, mutta todennäköisesti paljon on vielä tehtävää. Pyörää ei tarvitse keksiä uudelleen, koska monenlaista tietoa, kokemuksia ja malleja on tarjolla. Kaikkea lukemaansa ei pidä uskoa, vaan tärkeintä on jäsentää ja toteuttaa tietosuojatyö yhdessä organisaation tärkeimpien sidosryhmien – ja ennen kaikkea tietosuojavastaavan – kanssa. Mukaan on syytä myös valita riittävä määrä osaavaa lakimiesapua ja muita luotettavia yhteistyötahoja, jos tekemistä on paljon; ja joissakin organisaatioissa työtä voi olla vielä paljon jäljellä. Toivottavasti mahdollisimman moni on kuitenkin jo pitkällä tietosuoja-asetukseen valmistautumisessa. Tampereen kaupungin tietosuojavastaavalta Ari Andreassonilta, Pirkanmaan sairaanhoitopiirin konsernin tietosuojavastaavalta Jaana Riikoselta ja tietosuojavaltuuten toimistossa työskentelevältä ylitarkastaja Arto Ylipartaselta ilmestyi jo viime vuonna Tietosanoman kustantamana mianio kirja, Osaava tietosuojavastaava. Andreasson ja Ylipartanen…
Miten luottamusteknologiat vaikuttavat organisaatiosi (liike)toimintamalliin?
Uutisotsikoissa on toistunut jo muutaman vuoden ajan, kuinka lohkoketju mullistaa juuri tänä vuonna lähes kaiken, mutta tämä lähes sama ennuste on toistunut useamman vuoden ajan. Kai Stinchcomben mukaan lohkoketjuun kohdistuvien odotusten ja todellisuuden välillä on vielä ammottava aukko. Viimeisen kahden vuoden aikana lohkoketjuteknologiassa ja laajemmin luottamusteknologiassa on tapahtunut merkittäviä edistysaskeleita, jotka ovat näkyneet myös Suomessa ja muissa Pohjoismaissa. Valtaosa näistä löydöksistä ja edistysaskeleista on kuitenkin valtaosalle tavallisista ihmisistä tuntemattomia – ja ainakin vielä toistaiseksi vähämerkityksisiä. ”Lohkoketjun tulevaisuus Suomessa ja maailmalla on hidas, mutta menestyksekäs”, VTT:n tutkija Visa Vallivaara totesi Bittiraha.fi:n haastattelussa viime vuonna. Accenturen viime vuonna julkaiseman tutkimuksen mukaan yhdysvaltalaiset ja eurooppalaiset pankit ovat pitkällä lohkoketjuteknologian soveltamisessa maksusuorituksissa. Nykyisin Tiedon globaaleista maksupalveluista vastaavan Petri Syvänteen mukaan lohkoketjut ovat nopeasti siirtymässä kohti käytännön toteutuksia. Accenturen Jukka Myllyaho on aiemmin tiivistänyt lohkoketjun syvimmän olemuksen seuraavasti: ”Lohkoketjun olennaisin osa on hajautettu kirjanpito (distributed concensus ledger, DCL), jossa jokainen transaktio liitetään uudeksi osaksi kirjanpitoketjua.…
Kirja-arvio: Talouskuri: Vaarallisen opin historia (Mark Blyth)
Vuonna 2007 Yhdysvalloista alkunsa saaneen maailmanlaajuisen finanssikriisin jälkijäristykset johtivat Euroopan velkakriisiin vuonna 2009. Talouskriisin iskeytyminen Eurooppaan tuli todennäköisesti valtaosalle poliitikoista, virkamiehistä, taloustieteilijöistä ja ennen kaikkea tavallisista kansalaisista yllätyksenä, sillä kriisiin ei oltu selkeästi valmistauduttu. Lukuisia Euroopan unionin jäsenmaita – muun muassa Portugalia, Irlantia, Italiaa, Kreikkaa, Iso-Britanniaa ja Espanjaa (ns. PIIGGS-maat) – on vuosien varrella syytetty ylivelkaantumisesta, kipailukyvyn menettämisestä ja huonosta talouspolitiikasta. 1)Näiden maiden välillä on valtavia eroja siinä, miksi ne joutuivat eurokriisin myrskyn silmään. Erityisesti Kreikkaa ja kreikkalaisia syytettiin – ehkä syystäkin – muun muassa korruptiokulttuurista, lahjonnasta, veronkierrosta ja harmaasta taloudesta. 2)Ks. Angelos, J. (2016). The Full Catastrophe: Travels Among the New Greek Ruins. New York, NY: Broadway Books. Kreikan sokeain saari Zakynthos ja Ateenan esikaupungin uima-altaat herättivät runsaasti julkista keskustelua myös Suomessa. 3)Iloniemi, J. (2010). “Kreikka ja harmaa talous: Lahjonta toimii kuin hiekka hammasrattaissa“. Suomen Kuvalehti, 6.6.2010; Lanchester, J. (2011). “Once Greece goes…“. London Review of Books 33(14): 3-7 Suomessa talouskuri – euroalueen velkakriisiin ehdotettu…