Lohkoketjun vaihtoehdot

Edellisessä artikkelissani väitin, että lohkoketju ei oikeastaan sovi mihinkään muuhun käyttötapaukseen kuin rahaan. Lohkoketju, kuten sitä Bitcoinissa käytetään, on oikeastaan kokoelma erilaisia teknologioita (työntodiste, julkisen avaimen salaus, juoruverkko jne.), jotka saavat aikaan hajautetun järjestelmän. Järjestelmät, jotka yrittävät hyödyntää lohkoketjua, mutta säilyttää jonkin verran keskitettyä hallintaa, turmelevat samalla lohkoketjun houkuttelevimman ominaisuuden. ¹⁾suom. huom. – Mediumissa monet lukijat ovat yliviivanneet/korostaneet tämän virkkeen, joten kääntäjän vapaudella korostin sen myös tähän.

Tässä artikkelissa esittelen joitain vaihtoehtoja, joissa käytetään lohkoketjuteknologian piirteitä. Esittelen vaihtoehtoja, joista “lohkoketjun” puolestapuhujat puhumat, mutta nämä vaihtoehdot tekevät asian paljon halvemmalla.

Kuitit

Olen kuullut monta hissipuhetta “lohkoketjuteknologiasta”. Suurin osa niistä on suunnattu tietylle toimialalle, joilla kärsitään syyllisten nimeämisen ongelmasta. Ne yleensä alkavat jonkin toimialalle tyypillisen ongelman määrittelemisellä, jota seuraa, kuinka lohkoketju voi jotenkin ratkaista mainitun ongelman. Usein ongelmana on tietojen eheys. Toisin sanoen tietyn tapahtuman tai tapahtumajoukon osapuolet ovat eri mieltä siitä, kuinka täsmälliset tiedot ovat jollain tavalla ja tämä johtaa ristiriitoihin. Yleensä yksi osapuoli tuntee tulleensa petetyksi ja jos asiat menevät tarpeeksi huonosti, nostetaan oikeusjuttu, johon sisältyy hyvin kallis tarkastusprosessi.

Riippuen siitä, miten määrittelet lohkoketjun, keskitetyn tietokannan varustaminen rajapinnoilla on yksi määritelmä. Pohjimmiltaan tietokantaan tehtävien uusien merkintöjen on mentävä keskitetyn tahon kautta,  mutta kaikilla muilla järjestelmän jäsenillä on mahdollisuus kopioida data parhaaksi katsomallaan tavalla.

Tämä on “lohkoketju” siinä mielessä, että on olemassa tallennettujen lohkojen ketju (jokainen on järjestellyn datan ryhmitelmä), mutta järjestelmä ei ole hajautettu. Data varmennetaan edelleen yhden osapuolen toimesta ja vastapuolet voivat allekirjoittaa ne. Tämä ratkaisu ei ole kovin erilainen kuin vaikkapa mikä tahansa keskitetty palvelu, jossa on avoimet ohjelmointirajapinnat. ³⁾suom. huom. – Open API Se, mitä tietoja saa käyttää, määrittää avoimuuden ja yksityisyyden tason, joka näyttää olevan tällaisen arkkitehtuurin suuri etu.

Tämä ei ole uutta ja se on yleinen monille markkinapaikka-alustoille. Esimerkiksi eBay käyttää enemmän tai vähemmän samaa arkkitehtuuria ja se on toiminut näillä periaatteilla noin kaksikymmentä vuotta. Tällaisen ratkaisun kutsuminen lohkoketjuksi on sama kuin kutsuisi hevoskärryjä “automobiiliksi”, koska se liikkuu teknisesti itsestään (auto-mobiili). Uber ja Airbnb ovat myös markkinapaikkoja, ja niiden arkkitehtuuri on samanlainen; keskitetty osapuoli tekee uudet kirjaukset niiden tietokantaan.

Ohjelmisto, joka luo olennaisesti paremman IT-infrastruktuurin tietylle teollisuudenalalle, ei ole maailman pahin asia, vaikka en usko, että tässä olisi jotain uutta ja ihmeellistä.

Hajautettu versio on sitä vastoin erittäin vaikea. Datan ei tarvitse olla vain monissa eri solmuissa (sen sijaan, että tämä olisi valinnaista), mutta synkronoinnista tulee hyvin hidasta. Ohjelmistolla on myös oltava puolueeton tapa määrittää, mitkä merkinnät viedään tietokantaan, ja solmujen on joka kerta saavutettava yksimielisyys. Voit käyttää työntodistetta jakaaksesi oikeuden lisätä kirjauksia kuten Bitcoin tekee, mutta tämä on yleensä liian hidasta ja kallista mille tahansa sellaiselle infrastruktuurille, jonka kautta kulkee merkittävä määrä dataa. Esimerkiksi eBay tekee noin 10 000 tietokantamerkintää sekunnissa, kun taas Bitcoin tekee noin kolme. Muut järjestelmät ovat yleensä alttiita Sybil-hyökkäyksille, koordinoiduille hyökkäyksille tai ovat muuten vaikeuksissa sen määrittämisessä, mikä tietokanta on kanoninen.

Lisäksi ohjelmistokehityskustannukset on saatava jotenkin takaisin ja tämä johtaa usein tarpeettomiin poletteihin tai kehitysveroihin toiminnan rahoittamiseksi. ⁴⁾suom. huom. – Englannin kielen sanasta token käytetään suomessa usein vakiintumatonta käännöstä poletti tai rahake. Seurauksena on, että nämä alustat ovat liian hankalia, kalliita ja skaalaamattomia todelliseen käyttöön, puhumattakaan siitä, että järjestelmää on vaikea muuttaa.

Varmuuskopiointi

Toinen varsin yleinen käyttötapaus, josta lohkoketjun parissa touhuavat yritykset ovat maininneet, on, että data on varmuuskopioitu kaikkialla. Tämä voi olla hyvä, jos oletat, että tietovarastosi kaatuvat säännöllisesti, mutta tämä on erittäin huono syy käyttää erittäin hidasta ja kallista lohkoketjun kaltaista ratkaisua.

Tarsnap on varmuuskopiointipalvelu, joka vaatii sinua salaamaan datasi, jotta he eivät näe sitä. Tarsnap veloittaa 0,25 dollaria/gigatavu kaistanleveydestä ja 0,25 dollaria/gigatavu/kk tallennuksesta. Paljon käytetty lohkoketju, kuten Bitcoin-lohkoketju, maksaa noin 1 satoshi/tavu tai noin 84 000 dollaria/gigatavusta tallennustilaa. Myönnettäköön, että Bitcoin on kaikkein suosituin, mutta saat vastaavan varmuuskopion Tarsnapilta edullisemmin – samalla rahalla saat varmuuskopion  28 000 vuodeksi.

Useimmilla pilvipalvelujen tarjoajilla on vielä edullisempia varmuuskopiointiratkaisuja, jolla voit kopioida kaikki tietosi. Ne vaihtelevat pitkäaikaisesta nauhavarastoinnista nopeaan vikapalautumiseen vain muutaman minuutin viiveellä. Varmuuskopiointitilanteessa suurin huolenaihe on varmistaa, että järjestelmät ovat erilaisia, jotta voidaan minimoida mainittujen varmuuskopioiden täydellinen vikaantuminen. Lohkoketjussa ei ole tällaisia takuita, eikä se takaa kopiointia monipuolisin tavoin, jotta vikaantumiset voitaisiin minimoida.

Toimintahäiriöihin valmistautuminen on paljon tutkittu aihe ja lohkoketju ei ole kustannustehokas tapa varmuuskopioida dataa.

Pääomasijoittaminen ja liiketoiminnan käynnistäminen

Ehkä ”lohkoketju” on ollut kaikkein onnistunein siinä, että sen avulla on voitu kerätä rahaa kolikkoantien (engl. ICO – Initial Coin Offering) avulla. Näiden kolikkoantien ehdot eivät vain ostajien hyväksikäyttöä, vaan lisäksi näitä kolikkoanteja manipuloidaan voimakkaasti ennakkolouhinnan, kryptopörsseille maksettavien listauspalkkioiden ja muiden moraalisesti kyseenalaisten toimien avulla.

Ilmeisesti poletteja ja rahakkaita myyvät yritykset haluavat hankkia rahaa, mutta niiden myyntiehdot eivät anna sijoittajille lähes minkäänlaista suojaa. Tämä paitsi vahingoittaa sijoittajia, joilla ei ole mitään takeita mistään koskaan saatavasta hyödykkeestä tai palvelusta, vaan myös vahingoittaa niitä yrityksiä, jotka keräävät rahoitusta tällä tavoin.

Rahan puuttuminen usein pakottaa yritykset etsimään jonkin tavan kääntää toiminta kannattavaksi. Sen sijaan monilla näistä yrityksistä on jumalattomia rahasummia ilman minkäänlaista motivaatiota ongelmien ratkaisemiseksi, koska vastuuta ei ole. Monista on tullut sijoitusrahastoja, jotka yrittävät ulkoistaa todellisen innovaation rahoittamalla muita yrityksiä kehittämään heidän alustaansa. Myös nämä ovat myös usein kolikkoanteja, joten niillä ei ole velvollisuutta rakentaa mitään. Loppujen lopuksi tuloksena on paljon saalistustalouden pelureita, joilla ei ole kovinkaan montaa syytä luoda mitään uutta.

Vastuun täydellisellä puuttumisella on vakavia seurauksia. Siihen on syynsä, miksi valtiovallan toimet ”liiketoiminnan” kannustamiseksi hyvin harvoin johtavat hyvään yritystoimintaan. Rahaa, joka myönnetään ilman suurta vastuuta, ei yleensä käytetä kovin hyvin. Valittaminen alkaa vasta sen jälkeen, kun rahat on jo käytetty. Tämä johtaa yleensä oikeustoimiin, jotka tuovat mukanaan uusia lakeja ”kuluttajien suojelemiseksi”. Yritys ei halua päätyä tällaiseen tilanteeseen.

Vaihtoehdot ovat riskipääoma tai penninvenytys. Pääomasijoittajat kohtelevat yrityksen perustajia vastuullisina rajoittamalla sitä, miten perustajat voivat käytätä rahaa. Penninvenytys tai varovainen rahankäyttö (engl. bootstrapping) on vielä parempi, koska rahat tulevat suoraan perustajilta, joten he luonnollisesti käyttävät rahojaan paljon varovaisemmin.

Johtopäätökset

Lohkoketjun käyttäminen kuitin kirjoittamiseen, keskitetyn palvelun järjestämiseen tai varmuuskopiointiin on kuin lähtisit panssarivaunulla ruokakauppaan, osallistuisit sillä Indy 500 -kilpailuun tai hinaisit sillä autoa. Jo nyt on olemassa työkaluja, jotka tekevät kaikki nämä asiat paremmin ja lohkoketju on yksinkertaisesti liian kallis, skaalaamaton ja hidas useimpiin tehtäviin.

Yritysten pitäisi sen sijaan käyttää järkeviä lohkoketjun osia ja lopettaa muotisanojen käyttäminen myydessään ratkaisuaan. Pitkällä aikavälillä tällainen petos aina lopulta vahingoittaa näitä yrityksiä enemmän kuin se auttaa.

Lohkoketjun käyttäminen varojen keräämiseen on vielä tätäkin pahempaa. Rahalla ilman rajoituksia on väistämättömiä sosiaalisia seurauksia ja luodaan olosuhteet, joista ei synny juuri yhtään mitään. Tämä johtaa lyhytaikaisen rahoituksen kompromissista pitkäaikaiseen joutilaisuuteen. Tällainen ympäristö voi olla mukava lyhyellä aikavälillä, mutta pitkällä aikavälillä se imee sielun tyhjäksi. Kolikkoannissa liikkeeseen lasketun poletin hinnan dramaattinen lasku saattaa hyvinkin johtaa hirvittäviin seurauksiin (vankila, pitkään jatkuneet oikeusjutut jne.).

Lohkoketjulle on olemassa hyvin tunnettuja ja ymmärrettyjä vaihtoehtoja. Sen sijaan, että katsot ”lohkoketjua”, etsi mitä todella tarvitset ja hae sinulle parhaiten sopiva ratkaisu.

Lohkoketjun ympärillä pyörivä pöhinä on pahempi kuin dotcom-yritysten ympärillä käynyt pöhinä. 1990-luvun lopulla yritykset muuttivat nimensä, jotta ne yhdistettäisiin teknologian ympärillä käynnissä olleeseen pöhinään. Monet yritykset tekevät samanlaisia asioita tänä päivänä sanalla ”lohkoketju”. Uudelleennimeäminen ei muuta teknologiaa ja johtaa lupausten lunastamattomuuteen, kuten tänä päivänä näemme.

Katso pöhinän tuolle puolen, ymmärrä mistä pöhinässä on kyse ja toimi sen mukaisesti.