Lupasivatko robovarainhoitajat liikaa?

Viimeisen vuoden, puolen vuoden aikana maailmalta on kantautunut uutisia siitä, että jotkin itsenäiset robovarainhoitajat ja jopa isojen varainhoitotalojen digivarainhoitokokeilut ovat lopettaneet. Investec lopetti vain muutama vuosi sitten brittiasiakkaille suunnitellun Click & Invest -digivarainhoitopalvelun toukokuussa ja alankomaalainen pankkijätti ABN AMRO ilmoitti maaliskuussa lopettavansa Prospery-talousvalmennuspalvelunsa Saksassa. Viime vuoden syyskuussa UBS lopetti SmartWealthin ja myi teknologian amerikkalaiselle SigFigille, mutta tämän lisäksi aiemmin kesällä 2018 yhdysvaltalainen Hedgeable lopetti yksityisasiakkailleen suunnatun palvelun ja samaan aikaan erityisesti naissijoittajille suunniteltu WorthFM lopetti toimintansa. Monet itsenäiset robovarainhoitajat kertoivat viime vuonna tehneensä tappiota, jonka lisäksi niiden asiakkaiden hankintahinta ja sisään tulevat hallinnoitavat pääomat eivät ole olleet tasapainossa. Yhdysvalloissa Wealthfront ja Hedgeable joutuivat viime vuonna SEC:in eli Yhdysvaltain arvopaperimarkkinaviranomaisen hampaisiin.

Viime vuosien aikana erilaisia digitaalisen varainhoidon ratkaisuja on syntynyt lukuisia ympäri maailmaa. ¹⁾Suomessa esimerkiksi Evli, Nordea, Taaleri (Evervest), Mandatum Life, S-Pankki ja Danske Bank ovat tuoneet markkinoille erilaisia digitaalisen omaisuudenhoidon palveluita. Myös Nordnetin Smart-sijoitusrahastot on mahdollista mieltää digitaaliseksi sijoitusneuvontaratkaisuksi, vaikka kyse ei varsinaisesti digitaalisesta varainhoidosta olekaan. Se, mikä näyttää olevan ainakin päällisin puolin useimmille lopetetuille digitaalisen varainhoidon kokeiluille ominaista, on se, että niiden pikaista lopettamista lanseerauksen jälkeen on perusteltu heikolla kaupallisella menestyksellä. Esimerkiksi UBS:n päätös SmartWealthin sulkemisesta tulkittiin joissakin yhteyksissä niin, että yksityissijoittajat tarvitsevat kaikesta digipuheesta huolimatta perinteistä kasvokkaista palvelua luottamuksen herättämiseksi ja rakentamiseksi.

Robovarainhoito tuli ryminällä varainhoito- ja omaisuudenhoitoalalle finanssikriisin jälkeen. Yhdysvalloissa, Aasiassa ja Euroopassa syntyi lukemattomia suoraan yksityissijoittajille erilaisia, pääsääntöisesti pörssinoteerattuihin indeksirahastoihin nojaavia, palveluntarjoajia. Wealthfrontin edeltäjä kaChing vuonna 2008, Personal Capital perustettiin vuonna 2009, motif ja FutureAdvisor vuonna 2010, Nutmeg vuonna 2011, SigFig vuonna 2012 ja Wealthsimple vuonna 2014. Vuodesta 2015 alkaen digivarainhoidon markkinassa on tehty lukuisia yritysostoja, mutta tämän lisäksi lukuisat vakiintuneet sijoituspalveluyritykset ryhtyivät julkaisemaan omia automatisoidun varainhoidon ratkaisujaan. Samaan aikaan monet suuret vakiintuneet järjestelmätoimittajat aina Temenoksesta Avaloqiin ja Infosysiin ovat tietoisesti vahvistaneet varainhoidon palvelutarjoomaansa digivarainhoidon puolelle.

Digivarainhoidon markkina näyttää tällä maailmanlaajuisesti varsin hajanaiselta. Yhdysvalloissa digitaalisen varainhoidon markkinaa hallitsee Vanguard. Itsenäisistä amerikkalaisista robovarainhoitajista Betterment ja Wealthfront ovat pärjänneet verrattain hyvin. Ne ovat onnistuneet ponnistamaan hieman yli kymmenessä vuodessa verrattain vahvoiksi pelureiksi sekä yksityissijoittajien että muiden finanssipalveluyritysten palvelemisessa. Jo nyt eri puolilla maailmaa on kuitenkin nähtävissä, että digitaalisen varainhoidon markkinassa tapahtuu jatkuvasti pieniä muutoksia. Riippuen hieman siitä, että millaisella (liike)toimintamallilla varainhoidon markkinassa operoidaan, sekä robovarainhoitajat että robovarainhoidon teknologioita muille tarjoavat yritykset tulevat mitä todennäköisimmin etsimään uusia kumppanuuksia, ajamaan alas kannattamattomia liiketoimintoja, hakemaan kasvua aiempaa vaativammista asiakasryhmistä ja ainakin osa toimijoista tulee todennäköisesti suorittamaan yritysjärjestelyjä. ²⁾Tällä hetkellä erilaiset wealthtech-yritykset näyttävät olevan vielä erittäin kykeneviä keräämään markkinaehtoista rahoitusta. Myös robovarainhoitajien rahoitustilanne vaikuttaa edelleen hyvältä.

Onko digitaalinen varainhoito – ja varsinkin robovarainhoito – tulossa siis tiensä päähän? Jotkut näyttävät uskovan, että robovarainhoidon keskeinen lupaus on ollut alusta alkaen ihmisten kaikkinainen korvaaminen varainhoidon ja sijoittamisen arvoketjusta. En näe asiaa näin mustavalkoisesti, koska sijoittamisen arvoketjussa on yhä edelleen lukuisia sellaisia vaiheita ja tehtäviä, jotka edellyttävät ihmistä. Esimerkiksi suomalaisten kokemukseen sijoittamisen aloittamisen vaikeudesta ja kalleudesta ei voi suoraan vaikuttaa tarjoamalla ihmisille vain edullista robovarainhoitoa. Vain harvat sijoituspalveluyritykset ovat kiinnittäneet riittävästi huomiota siihen, miten ihmisten säästämistä ja sijoittamista koskeviin ajattelutapoihin ja toimintaan voidaan vaikuttaa pitkällä aikavälillä. Sijoittaminen on vuosien varrella arkipäiväistynyt monella eri tavoin, mutta tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikista suomalaisista tilisäästäjistä pitää tulla innokkaita sijoittajia.

Digitaalisessa varainhoidossa pitäisi tutustua aiempaa syvemmin sijoittamisen ja omistamisen maailmaan. Digitaalisesta varainhoidosta puhuvien ja sitä tekevien olisi tärkeää ymmärtää esimerkiksi sitä, mitä asiakkaat arvostavat, kun he ostavat varainhoito- tai sijoituspalvelua. Valtaosa ihmisistä on todennäköisesti jotain mieltä sijoittamisesta ja säästämisestä, mutta mitä he oikeastaan tavoittelevat ja haluavat? Sijoittamisesta puhutaan hyvin usein tuotelähtöisesti, mutta esimerkiksi tavoiteohjautuva sijoittaminen voi olla huomattavasti mielekkäämpi tapa hahmottaa asiakkaan maailmaa kuin lähteä liikkeelle tuotevalikoimasta. Oikeastaan vasta sen jälkeen, kun asiakkaan maailmaa ja tavoitteita ymmärretään, voi varainhoitaja – digitaalinen tai ei – ymmärtää, mitä asiakkaat näyttävät arvostavan ja haluavan.